Kaakkuri

Kaakkurin tarina

Tunnelmia kirjan teosta

4.12.2013 klo 13.12

Kirjoita kirja vain, jos sinulla on paljon rahaa

Ala-asteella ollessani halusin kirjailijaksi. Onneksi intohimoni kohde vaihtui pian journalismiin, sillä muuten olisin varsin rahaton.


Aikuisiällä olen julkaissut pari kirjaa, mutta ne ovat olleet luontokuvausharrastuksesta kummunneita sivujuonteita kaikessa siinä, mitä teen työkseni.


Kirjan kirjoittaminen tai kuvaaminen on monelle unelmien täyttymys. Minullekin kustannussopimuksen saaminen oli tuuletuksen paikka molemmilla kerroilla. Harmi vain, että kirjailija saa paremmin tuloja oikeastaan mistä tahansa muusta paitsi varsinaisen kirjan kirjoittamisesta. Joillekin kirjojen tekemisestä on tullut pelkkää markkinointia, jolla myydään varsinaista tuotetta eli esimerkiksi konsulttipalveluita.


 

Kirjabisnes on siitä erikoinen markkinatalouden laji, että se ei ole bisnestä ollenkaan, jos ajatellaan suurinta osaa niistä kirjoista, joita vuosittain ilmestyy. Enemmistö kirjoista tuottaa kustantajille vain taskurahoja ja kirjailijalle pelkkiä roposia.

Tyypillinen ennakkopalkkio kirjailijalle valmiista teoksesta on haarukassa 2 000?5 000 euroa. Sen lisäksi tekijä saa pienen prosenttiosuuden kirjan verottomasta myynnistä. Myyntiprovisio alkaa juosta kirjailijan tilille kuitenkin vasta, kun provision määrä ylittää ennakkopalkkiosumman. Toisin sanoen jos kirja myy huonosti, tekijä ei saa muuta kuin ennakkopalkkion.


Aikaa kirjan kirjoittamiseen menee kuitenkin paljon. Vähintään kuukausia tai joskus kokonainen mies- tai naistyövuosi. Pari tonnia siitä on aika pieni korvaus.


 

Tehdäänpä pieni laskutoimitus. "Harry Potter ? legenda" oli vuonna 2012 Suomen 20. parhaiten myynyt tietokirja, jota ostettiin 10 500 kappaletta. Kirja on käännösteos, mutta kuvitellaan, että sen olisi tehnyt joku suomalainen innokas Harry Potter -fani. Myyntiprovisio on yhdestä kirjasta pari euroa. Hän olisi saanut teoksen kirjoittamisesta karkeasti laskien 21 000 euroa. Se on vain noin puolet siitä, mitä keskimääräinen suomalainen tienaa vuodessa tavallisessa päivätyössä, eikä tässä laskussa ole vielä huomioitu edes kirjailijan eläke- ja muita kuluja.


Vuonna 2012 julkaistiin yli 1 600 tietokirjaa. Jos kirjailija onnistuu pääsemään teoksellaan kaikkien kilpailevien kirjojen joukossa parhaiten menestyvään prosenttiin, hän tienaa silti reilusti vähemmän kuin keskimääräinen palkansaaja.


Kuulostaako hyvältä diililtä?


Tilannetta paikkaavat apurahat. Tyypillisesti kuitenkin vain noin joka kymmenes apurahahakemus hyväksytään.


 

Yksi tämän kirjasyksyn mielenkiintoisia uutuuksia on ollut Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan Heikki Aittokosken paikoitellen synkkä ja samalla humoristinen kirja Narrien laiva, jossa Aittokoski kiertää maailmaa rikkaiden ja köyhien parissa.


Aittokoski ryhtyi tekemään apurahahakemuksia kirjaansa varten vuotta ennen kuin hänen oli määrä jäädä vuorotteluvapaalle kirjaa kirjoittamaan. Hän laati yli 20 apurahahakemusta ja sai yhteensä 31 000 euroa neljältä säätiöltä.


Kirjan suoriin kustannuksiin upposi matkoineen, työhuoneineen, vakuutusten sotariskilisineen ? Aittokoski kävi muun muassa Somaliassa ? ja muine kuluineen 26 500 euroa.


Oman toimeentulonsa Aittokoski maksoi omista säästöistään ja vuorotteluvapaan korvauksesta. Vaikka kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun muutamassa viikossa, Aittokoski jää silti taloudellisesti tappiolle verrattuna tilanteeseen, että hän olisi käynyt säännöllisesti töissä tuon vuoden aikana. Aittokoskea ei silti harmita, sillä hän halusi vain kirjoittaa, kirjoittamisen ilosta.


Kun keskustelin Aittokosken kanssa näistä kuluista, hän tuumi osuvasti:


? Useimmat kirjailijat haluaisivat elää kirjoittamisellaan. Toive on enemmän kuin kohtuullinen, mutta sen toteuttaminen kohtuuttoman vaikeaa.


Muistinko jo mainita, että yleisten kirjojen myynti laski vuonna 2012 7,5 prosenttia ja tietokirjojen myynti 11,8 prosenttia?


Rikastuminen kirjoittamisella on suotu tällä erää vain muutamalle hittitehtailijalle, kuten Sofi Oksaselle.


Kirjojen kirjoittamisesta ei kannata unelmoida, ellei taskussa satu olemaan omien säästöjen tai muhkeiden apurahojen muodossa paljon rahaa. Kirjojen tekeminen on vähän kuin hauska harrastus tai kulttuuriteko.


No, näyttäähän se toki hyvältä myös ansioluettelossa.

Kommentoi

27.10.2012 klo 13.13

Kaakkurin säveliä lähtee kiertueelle

Kaakkurin säveliä -konsertista on tulossa vähintäänkin pienimuotoinen kiertue. Esiinnyimme sadoille ihmisille Finlandia-talolla 20. lokakuuta. Seuraava esiintyminen on huomenna 28. lokakuuta kello 18 Malmin kirkossa Helsingissä. Tilaisuuteen on vapaa pääsy!

Kommentoi

17.10.2012 klo 18.24

Laulaja Saksasta

Lauantai lähestyy! Jälleen eilen harjoittelimme Meilahdessa Finlandia-talon esitystä varten. Mukana oli muutama konserttiin pestattu tenori ja basso. Saamme yhden laulajan Saksasta. Hän lentää Suomeen pelkästään Finlandia-talon esiintymistä varten! :-)

Kommentoi

12.10.2012 klo 12.33

20.10. kajahtaa!

Kaakkurin säveliä -konsertti kajahtaa lauantaina 20.10.2012 Finlandia-talolla. Muusikot Joonatan Rautio, Sami Koskela sekä Gospel Helsinki -kuoro johtajanaan Nina Tilli esittävät luontoaiheisia kappaleita kaakkurikuvieni taustalla. Luvassa on myös improvisointia. Katso lisätietoja tai osta lippuja.

Kommentoi

28.8.2012 klo 9.42

Uusintapainos lähti painoon

Kaakkurin tarinan toinen painos pyörii kohta painokoneen rattaissa. Aineisto lähti juuri eteenpäin.

Kommentoi

7.8.2012 klo 17.27

Kaakkurin säveliä

Syksyllä kajahtaa yksi tämän vuoden suurista projekteistani. Kaakkurikuvani saavat 20. lokakuuta Finlandia-talolla rinnalleen Gospel Helsinki -kuoron ja ammattimuusikot. Luvassa on improvisoitua musiikkia, hienoja valokuvaelämyksiä ja kaikille tuttuja luontoaiheisia kappaleita. Melko pian esityksen jälkeen paljastetaan Vuoden Luontokuva 2012.

Lisää esityksestä pian ilmestyvässä Luontokuva-lehdessä ja Facebook-sivulla.

Kommentoi

30.7.2012 klo 16.18

Tänään jäljellä: 23 kpl

Kaakkurin tarina -kirjaa on tänään jäljellä 23 kpl. Ostin ne kaikki omaan varastooni. Jos haluat tilata kirjaa, tee se nettisivujen kautta. Uuden painoksen tekemistä harkitaan parhaillaan.

Päivitys 19.8. Uusi tarkistuslaskenta tuotti erilaisen lopputuloksen. Kirjaa on sittenkin kolmisenkymmentä kappaletta kustantajan varastossa ja itselläni muutama myynnissä.

Kommentoi

16.7.2012 klo 15.48

Kaakkurin tarinan ensimmäinen painos loppuu pian

Olen kirjantekijänä niin onnellisessa asemassa, että Kaakkurin tarina -kirjan ensimmäinen painos loppuu pian. Painoksen myymiseen meni viitisen kuukautta. Toisen painoksen julkaisemista harkitaan parhaillaan.

Kommentoi

6.6.2012 klo 8.25

Onnibus esittää kaakkurikuvia Tampere-Helsinki-reitillä


Halpabussiyhtiö Onnibus aloitti maanantaina liikennöinnin Tampere-Hämeenlinna-Helsinki-reitillä. Bussit kulkevat toistaiseksi muutaman kerran päivässä edestakaisin pääkaupunkin ja Mansen väliä. Liput maksavat verkossa halvimmillaan kolme euroa. Mitä enemmän vuoroille on kysyntää, sitä korkeammaksi lippujen hinnat nousevat. Keskimäärin lipusta joutuu maksamaan kymmenkunta euroa.

Onnibus esittää kesän ajan Tampere-Helsinki-Tampere-reitillä kaakkurikuvia. Tempauksella mainostetaan keväällä ilmestynyttä Kaakkurin tarina -kirjaani sekä jaetaan suomalaisen luonnon ilosanomaa kaikille!

Kommentoi

13.4.2012 klo 19.53

Kaakkurin tarina Tampereen messuilla 14.4.-15.4.2012

Olen esittelemässä Kaakkurin tarina -kirjaa Tampereen kirja-, puutarha- ja viinimessuilla 14.4.-15.4.2012. Kirjaan voi tutustua Aamulehden osastolla A50 lauantaina klo 14-16 ja sunnuntaina klo 10-13. Kirjan voi samalla vaikka ostaa itselleen tai lahjaksi.

Kommentoi

30.3.2012 klo 22.54

Kaakkurit radiossa

Olen ensi maanantaina 2.4. klo 9.30 Ylen Tampereen radion suorassa haastattelussa. Aiheena ovat tietysti kaakkurit.

Kommentoi

15.3.2012 klo 0.05

Haluatko Kaakkurin tarinan ilmaiseksi?

Osallistu Luontokuvan verkkokaupan kilpailuun, jossa pääpalkintona on Kaakkurin tarina omistuskirjoituksella. Osallistuaksesi sinun täytyy vain käydä tykkäämässä Luontokuvan verkkokaupasta Facebookissa. Kilpailuaikaa on 28.3. asti.

Kommentoi

27.2.2012 klo 14.10

Kaakkurin tarina leviää kirjastoissakin

Ilahduttavan moni kirjasto on hankkinut Kaakkurin tarinan kokoelmiinsa. Esimerkiksi Pirkanmaan kirjastoissa lainauskertoja on viimeisen parin viikon aikana kertynyt yhteensä seitsemän. Kirjasta on tällä hetkellä yksi varauskin jonossa. Sama tilanne on myös Jyväskylän kaupunginkirjastossa, jossa kaikki kolme kappaletta teosta ovat menossa.

Jos haluat ostaa kirjan omaan hyllyysi, sen voi tehdä verkossa.

Kommentoi

8.2.2012 klo 21.10

Kaakkurikirja maailmalla

Kaakkurin tarina on lähtenyt mukavasti leviämään kirjakauppoihin ja lukijoille. Olen saanut jo ensimmäiset palautteet kirjasta, ja ne ovat olleet kehuvia. (Huojentavaa.) Oli juhlallista bongata oma kirja viime lauantaina Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta. Siellä se oli, minun itse tekemäni kirja!

Kommentoi ja lue kommentit (2)

31.1.2012 klo 19.56

Kaakkurin tarina on ilmestynyt

Tämä tiistai on minulle henkilökohtaisesti juhlallinen päivä. Sain kustantajalta tiedon, että pari kolme vuotta työstämäni kirja Kaakkurin tarina on ilmestynyt! Painokoneet jylläsivät Porvoossa aikansa, mutta nyt se on valmis!

Kirjaan ja sen mukana tulevaan äänilevyyn voi tutustua täällä.

Kommentoi

29.12.2011 klo 20.55

Nyt sitä saa tilata!

Ei ole kaakkurin elämä helppoa. Kaksi huutavaa kakaraa vaatii jatkuvasti huomiota ja ruokaa. Heikiksi ristitty kaakkuri joutuu yksinhuoltajana selviämään poikastensa kasvattamisesta samaan aikaan, kun pitäisi etsiä uutta elämänkumppania. Heikki on elänyt vuosikaudet Tampereen lähellä, jossa kaupunki on levittäytynyt pikku hiljaa kaakkureiden asuinmaille. Niistä on tullut ihmisten naapureita. Näiden uljaiden lintujen elämä on monelle kaupunkilaiselle outo salaisuus: harva tietää, kuinka paljon samankaltaisuuksia kaakkureiden ja ihmisten elämästä löytyy ja että ne elävät pienillä lammilla ja järvillä parhaimmillaan vain sadan metrin päässä asutuksesta.

Helmikuun alkupäivinä ilmestyvä Kaakkurin tarina on 144-sivuinen tosielämän kertomus ihmisten lähellä asuvista kaakkureista. Kaakkurin tarinassa on mukana myös äänilevy, jonka kautta pääset kesäisen lintulammen tunnelmaan.

Kirjaa voi tilata nyt ennakkoon netin kautta.

Kommentoi ja lue kommentit (2)

23.12.2011 klo 0.44

Tekstinäyte ja lisää kuvia!

Helmikuun alkupäivinä ilmestyvän Kaakkurin tarina -kirjan nettisivuille on lisätty tekstinäyte kirjan ensimmäisestä luvusta sekä uusia kuvia. Käy tutustumassa!

Kommentoi

1.12.2011 klo 22.27

Hups

Kaakkurikirjan tekstejä editoidessa vastaan on tullut pari hauskaa ajatusvirhettä. Kirjassa kuvattiin esimerkiksi, kuinka kaakkurinaaraaseen sidottiin satelliitti. Aiemmin samassa kappaleessa kirjoitin: "Arkeologien kaivaessa muinaisten ihmisten jätöksiä vastaan tulee silloin tällöin myös eläinten luita."

Onneksi tarkkaavaiset oikolukijat havaitsivat nämä sammakot, ja ne saatiin pois tekstistä. Satelliitti korjattiin satelliittipaikantimeksi ja jätökset jäänteiksi.

Kommentoi

19.10.2011 klo 19.50

Kaakkurit Vuoden Luontokuvat 2011 -kirjassa

Sunnuntaina ilmestyneessä Vuoden Luontokuvat 2011 -kirjassa on parin aukeaman artikkeli kesästä kaakkurilammella. Kirjan päätoimittaja Markku Saiha kysyi jo keväällä minua tekstin tekijäksi ja suostuin. Mukana kirjassa on myös joitakin ottamiani kaakkurikuvia. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Suomen Luonnonvalokuvaajien verkkokaupasta.

Oma kirjani kaakkureista ilmestyy sen sijaan keväällä.

Kommentoi

22.9.2011 klo 19.18

Kirjailoja

Kirjan teossa parasta on se, kun aineisto alkaa olla valmis. Juuri nyt omassa projektissani on menossa vaihe, jossa editoidaan tekstiä, taitetaan, suunnitellaan markkinointia ja tehdään muita kirjan julkaisua edesauttavia töitä.

Nautin suuresti valokuvaamisesta ja pidän kirjoittamisesta, mutta siinä vaiheessa, kun kirjan teksteistä on vain 10 prosenttia tehtynä, hiipii joskus mieleen pieni puurtamisen tuska.

Vielä keväällä mielessäni pyörivät seuraavat kysymykset:


  • Onko tuleva kirja pahinta moskaa, mitä kirjapainosta on koskaan päästetty pihalle?


  • Miksi menin tähänkin lupautumaan?


  • Tuleeko tästä koskaan valmista?


  • Kelpaavatko nämä kuvat kenellekään?


  • Entä jos kukaan ei osta tätä?



Nyt kun olen luetuttanut tekstiä muutamalla ystävällä ja kustannustoimittaja on tehnyt korjauksia materiaaliin, alan uskoa, että pelkoa kirjan floppaamisesta ainakaan taiteellisessa mielessä ei ole. Myyntiluvut selviävät sitten aikanaan, kun kirja on saatu levitykseen.

Lisäksi nyt olen varma siitä, etten itse hyydy kesken kaiken, vaan kirja oikeasti valmistuu aikataulussa.

Kaakkurin tarina piti alun perin julkaista syksyllä 2012, mutta kustantaja päättikin aikaistaa sitä kevättalveen.

Toisin sanoen kaikkein hauskin osuus, valmiin kirjan esitteleminen suurelle yleisölle, on enää alle puolen vuoden päässä!

Oho!

Kommentoi

2.9.2011 klo 10.13

Kirja sai nimen "Kaakkurin tarina"

Voin sanoa rehellisesti, että kaikkein vaikeinta esikoiskirjan tekemisessä on ollut nimen keksiminen. Kustannussopimuksen tekeminen, kuvaaminen tai tekstin tekeminen olivat kaikki aivan lasten leikkiä nimen keksimisen rinnalla.

Ensimmäiset nimiaihiot kehittelin vuosi sitten, mutta ne olivat ihan surkeita. Pitkin talvea pohdin välillä, mikä voisi olla kirjalle sopiva nimi, mutta yhtään hyvää ajatusta ei syntynyt. Tällä viikolla pallottelimme kustantajan kanssa eri vaihtoehtoja ja loppusuoralla oli kaksi ehdokasta.

Yksi hauskimmista oli ystäväni Jannen keksimä nimi: "Totta kaakkurilammella". Sehän on laina Riikka Pulkkiselta. (Sain kuulla juuri, että ei olekaan. Nimiehdotus viittaa erääseen Ernest Hemingway -nimiseen kirjailijaan. No niin, olisihan tämä pitänyt tajuta!)

Lopulta kirjan nimeksi valikoitui "Kaakkurin tarina". Kansikuvakin on jo valmiina, käy vaikka katsomassa!

 

Kommentoi

27.8.2011 klo 20.48

Kaakkurikirjalle omat nettisivut

Olen avannut ensi vuonna ilmestyvälle kaakkurikirjalleni omat nettisivut. Toistaiseksi sivuille päivittyy vain aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia, mutta sivujen tarjonta laajenee sitä mukaa, kun kirjan julkaisu lähenee.

Kommentoi

21.8.2011 klo 17.16

Näppäilystä vakavaksi harrastukseksi

Esiinnyn ensi viikonloppuna Tammelassa LTMP 2011 -tapahtumassa, jossa kerron, miten kuvaaja voi syventyä omaan valokuvausharrastukseen niin paljon, että pääsee tekemään esimerkiksi kirjaa.

Kommentoi

23.7.2011 klo 17.24

Valmis

Kirjani tekstit ovat valmiit. Olen tehnyt sen! Minä kirjoitin kaiken tämän! Sain sen valmiiksi!

Tuuletan tietokoneen ääressä. Tähän onkin mennyt lähes koko kesä. Ahkeraa puurtamista ja välillä turhautunutta netissä surffailua, kun inspiraatio on loistanut poissaolollaan.

Vaan nyt se on valmis.

Huomasin jo aiemmissa teksteissä joitakin virheitä, mitkä pitää korjata. Muutenkin kirjassa on varmasti paljon editointityötä jäljellä. Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin lähettää sähköpostia kustannustoimittajalle, että tämä ensimmäinen ja suurin rutistus on valmis.

Myös kuvat alkavat olla kasassa. Tai ainakin tällä hetkellä näyttää siltä.

Jee!

Kommentoi ja lue kommentti

14.7.2011 klo 12.59

Kiitos kanahaukalle

Harmittelin aikaisemmin, että tarvitsisin kirjaani varten kanahaukasta kuvan. Ei sellaista silhuettia taivaalla, vaan kuva mielellään aikuisesta linnusta metsässä.

Uskomatonta, mutta eilen se onnistui! Ehdin kytätä kuvauskojussa vain 35 minuuttia, kun toivomani tilanne tapahtui: kanahaukka laskeutui eräälle juurakolle ja minä sain tykittää sydämeni kyllyydestä kuvia, kun se pitää kiinni saaliistaan ja odottaa, että toinen emo tulisi hakemaan sen poikasille.

35 minuuttia! Joskus se on helppoa.

Kuvia keikalta voi katsella valokuvablogissani.

Kommentoi ja lue kommentit (2)

5.7.2011 klo 13.26

Ota kantaa ja vaikuta, mitä kuvia tulee kirjaani

Kaakkurikirjaani on tulossa kuvia suomalaisilta soilta, koska ne ovat tyypillisiä kaakkurin pesimäpaikkoja. Ota kantaa kommenteissa, kumpi on mielestäsi kauniimpi suo ja ansaitsisi tulla kuvatuksi kirjaan?

Ensimmäinen vaihtoehto on Kotkanneva Kälviällä ja toinen Kauhaneva Kauhajoella.

Kommentoi ja lue kommentit (2)

4.7.2011 klo 15.49

Tule sumu, tule sumu, tule sumu

Olen odottanut tänä kesänä sumua kuin lottovoittoa. Vielä ei ole onnistanut. Juhannuksena sain joitakin kuvia, mutta en ollut sellaisessa paikassa, jossa olisin voinut edistää kirjaprojektiani.

Tavoittelen sumukuvia yhdeltä todella upealta kaakkurireviiriltä, jossa olen käynyt tänä kesänä kuvaamassa. Viime kesänä onnistuin toisella reviirillä noin tunnin ajomatkan päässä kotoani. En kuitenkaan malta tyytyä yksiin kuviin, haluaisin usvakuvia lisää.

Ajatelkaas, käkkärämäntyjä suolla, kaakkurit lipumassa hiljalleen pitkin tyyntä vettä ja sumu taustalla. Siinä elementtejä luontokuvaajan unelmakuviin.

Nyt pitäisi vain ensin tulla kirkas yö ja sumua. Toivotaan, toivotaan.

Kommentoi

19.6.2011 klo 0.39

Luontokuvaajan murheita

Kaakkurikirjaprojektini on ikävässä vastatuulessa. Haluan teokseen mukaan myös sellaisia lintulajeja, jotka elävät kaakkureiden naapureina tai muuten lähistöllä. Istuin Kouvolassa kaksi päivää kojussa kytäten kanahaukkaa. En saanut yhtään kuvaa. Kuulin kyllä haukan monta kertaa ja näinkin, mutta kameran eteen linnut eivät vaivautuneet.

Kahdessa päivässä ehtii ajatella paljon, kun ei tapahdu mitään. Luin uusimman Kuukausiliitteen. Torkuin. Tapoin miljoona hyttystä. Kuuntelin käpytikan poikasten jatkuvaa vikinää. Tylsistyin todella pahasti.

Mutta koska kirjaan tarvitaan kuva kanahaukasta, pitää vielä yrittää sellainen saada.

Valitettavasti sää ei suosi nyt. Olen kytännyt myös muuatta kalatiiran pesintää, mutta senkin kuvaaminen on vaikeaa, kun sataa koko ajan. Huokaus.

Kommentoi ja lue kommentit (2)

13.5.2011 klo 18.41

Kirjoittaminen käy työstä

Pakko myöntää rehellisesti, että olen ollut vähän laiska. Heikkoina hetkinäni viime syksynä lupasin tehdä kirjan kaakkureista. Minulla oli silloin vuosi aikaa saada materiaali kasaan ennen kuin sitä ryhdytään jatkotyöstämään kustantajan kanssa.

Kirjoitin ensin innoissani muutaman luvun, jotka eivät olleet kuitenkaan lainkaan sitä tyyliä, mitä tällaisessa teoksessa kannattaa tavoitella. Saatuani tekstistä palautetta kustannustoimittajalta ja toimittajakollegoiltani kirjoitin koko senhetkisen materiaalin uudestaan.

Sitten tuli "luova tauko". Kuukausiin ei tapahtunut mitään. Oli toimittajan vaalikiireitä ja muuta sen sellaista. Nyt kesän lähestyessä herättelen projektiani henkiin uudestaan. Tänään huokasin helpotuksesta, kun laskin, että olen kuitenkin päässyt kirjassani jo arviolta puoleen väliin. Vielä on onneksi kuukausikaupalla aikaa.

Kirjoittaminen käy kyllä työstä. Jokainen ammattikirjoittaja tietää, että flow'hun päästessään ihminen suoltaa tekstiä nopeasti ja nautinnolla. Nälkä, väsymys tai mikään ei paina, kun tekee vain mieli takoa näppäimistöä.

Flow-tilaan pääsee vain, jos oikeasti tuntee, että teksti svengaa. Mistä se fiilis sitten tulee, sitä on minun ollut aina vaikea ymmärtää. Jostain vain tulee inspiraatio ja ymmärrys siitä, mitä teksti vaatii ja humps, se on siinä. Joskus tuon kaiken pyörittelyyn ja pähkäilyyn menee ihan uskomaton määrä aikaa.

***

Tänä keväänä olen pohtinut paljon myös sitä, mitä on kirjoitustaito ja lahjakkuus. Miksi joku on toista parempi kirjoittaja? Samasta pohjamateriaalista voi saada aikaan kiinnostavan tekstin ja todella tylsän. Mitkä ovat ne pienet tekijät, joilla hyvä kirjoittaja saa tekstinsä hengittämään ja huono tappaa sen kolmen lauseen jälkeen?

Rakenne on tietenkin aivan olennainen asia. Jos kirjoittaja ei ymmärrä siitä mitään, teksti on sekava ja vaikea. Asiaan vaikuttavat muutkin tekijät. Tunnen toimittajia, joiden kirjoitustyyli on niin omaleimainen, että sitä on lähes mahdotonta jäljitellä. Toimiva rakenne on heille perusasia, joka löytyy joka tekstistä. Sen lisäksi he saavat usein loihdittua tekstiin hienon tunnelman ja kielen kauneutta.

Jotkut sanovat, että hyväksi kirjoittajaksi tullaan vain lukemalla. Olen eri mieltä. Lukeminen auttaa kyllä, mutta ei mikä tahansa lukeminen. Väitän, että vaikka lukisi koko koko Dostojevskin tuotannon, ei välttämättä tule sen paremmaksi kirjoittajaksi. Tarvitaan jotain muuta, jotain, mikä joskus tuntuu ihan mystiikalta.

***

Kirjoitustuskien keskellä olen myös tehnyt suunnitelmia. Luen lintuharrastajien havaintotietokantaa Tiiraa sekä varsin mainiota ympäristöhallinnon Luontoon-palvelua ja pohdin, mitkä ovat sellaisia maisemia ja kaakkurireviireitä, jotka haluaisin vielä ikuistaa kirjaani. Olen tähän mennessä kuvannut vain Pirkanmaalla. Seuraavaksi kuvamateriaalia olisi tarkoitus kerätä muualtakin, muun muassa Etelä-Pohjanmaalta.

***

Samaan aikaan kustannusalalla käy kova myllerrys. Bonnier osti WSOY:n, jonka tallissa olen. Tutustuin uutisointiin kaupasta ja huomasin, että koska kustantajani on WSOY Pro/Docendo, minä jään kirjani kanssa Sanoma-osakeyhtiöön, mutta Jari Tervo menee Bonnierille. (Luonnollisesti me painimme kirjoittajina samassa sarjassa. :))

Kustantajani nimi vaihtuu pian, kun kilpailuviranomaiset ovat hyväksyneet kaupan.

Kommentoi

6.3.2011 klo 12.19

Miten varmistaa, ettei kirjan käsikirjoitus katoa?

Aloitteleva kirjailija pohtii muun muassa tällaista ongelmaa: miten varmistaa, ettei itselle arvokas käsikirjoitus katoa?

Olen ratkaissut asian niin, että kirjoitan tulevaa kaakkurikirjaani Google Docsin avulla. Teksti säilyy tallessa Googlen varmuuskopioidussa tietokannassa. Valmiit luvut säilön lisäksi omalle kovalevylle.

Suosittelen Google Docsia muutenkin kaikenlaiseen työskentelyyn. Sen avulla on helppo tehdä suunnitelmia ja muistiinpanoja. Kirjoittajan ei tarvitse miettiä jatkuvaa varmuuskopiointia, koska Googlen järjestelmä tekee sen automaattisesti.

Kommentoi ja lue kommentit (3)

28.2.2011 klo 12.31

Minustakin tulee kirjailija

Eräänä heinäkuun hellepäivänä viime vuonna sain päähäni, että ryhdyn kirjailijaksi. Olin jo toista kesää kuvaamassa kaakkureita tutuilla paikoilla täällä Pirkanmaalla. Lintujen perhe-elämä ja sattumukset olivat äärettömän kiinnostavia ja viehättäviä. Kaakkureiden elämässä oli tapahtumia, jotka muistuttivat kovasti ihmisen elämää.

Loppukesästä juttelin asiasta WSOY Pron ihmisten kanssa. Kustantaja innostui kirjaideasta välittömästi. Nyt minulla on kustannussopimus, paljon kuvia, runsaasti ideoita ja aikataulu, jossa kirja pitäisi saada kasaan.

Mitä meninkään lupaamaan?

Aion joka tapauksessa tehdä lujasti töitä, jotta kirjasta tulisi paras mahdollinen, mitä tällä osaamisella ja kokemuksella voin saada aikaiseksi.

Nykyisin on suosittua ja suositeltavaa blogata netissä kirjan kirjoittamisesta, enkä aio jäädä huonommaksi. Tästä se alkaa.

***

Halusin kirjan taittajaksi ehdottomasti Elina Reineckin. Kenellekään Elinan tuntevalle tätä ei tarvitse perustella. Hän on äärettömän lahjakas ammattilainen.

Halusin, että kirjan rajatusta aihealueesta huolimatta kuvat olisivat monipuolisia. Kaakkureita on kirjassa kuvattu eri polttoväleillä 70 millistä 700 milliin. Lisäksi mukana vilahtaa suo- ja järvimaisemia sekä eläimiä, jotka elelevät kaakkureiden naapureina.

Halusin, että saan kirjoitusvaiheessa tarvittaessa rankkaakin palautetta tekstistä, jotta se ei jää puolinaiseksi. Kustannustoimittajani on auttanut kovasti asiassa, samoin lehtialalta tutut kollegani, jotka tietävät, milloin näkevät kultaa ja milloin kuraa.

Olen kirjoittanut kirjaa lähes kronologisessa järjestyksessä. Sovimme Elinan kanssa, että tekstiä ja kuvaa taitetaan samanaikaisesti kirjoittamisen kanssa. Ratkaisu tuntuu toimivalta. Näen, miten pitkällä olemme ja mitä esimerkiksi kuvista puuttuu vielä. Ensi kesähän on hyvää aikaa täydentää kuva-aineistoa. Toivottavasti kesä on aurinkoinen ja sumuinen.

Seuraavaksi pitäisi miettiä, mikä pannaan kirjan nimeksi. Se on yllättävän vaikea tehtävä!

Kommentoi